Miss independent woman 2 v

 

Tomerana eteenpäin, as usual

Koronakevät on taputeltu ja takanapäin, todella, todella toivon että vastaavaa ei enää tule tai jos tulee ollaan siihen varauduttu paremmin. Ei sovi meikäläiselle tuo sosiaalinen eristäytyminen, sanotaan näin. Näin jälkikäteen katsottuna erilaiset käppyrät taudin etenemisestä olivat yhtä luotettavia kuin sääennustukset – arviot suomalaisten sairastuneiden määrästä olivat aika reippaasti yläkanttiin ( miljoonan sairastuneen rajaa ei luojan kiitos edes hätyytelty). Tämän kevään seurauksia korjataan vielä pitkään, kamalaa on ollut ihmisten elinkeinojen yllättävä menetys kirjaimellisesti yhden yön aikana. Mutta eipä siitä sen enempää, toivottavasti tästä jäi käteen myös paljon positiivista koskien sitä, miten yhteiskuntaa kannattaa tulevaisuudessa rakentaa.

Sitten siihen tärkeimpään, eli meidän 2v 4 kk ikäiseen natiaiseen! Oi sitä onnen päivää kun päiväkodin portit taas meidän rattaille aukesivat… Kyllä taas nousi arvostus päiväkotihenkilökuntaa kohtaan, vaikka sitä arvostusta oli kyllä jo ennestäänkin. Huh, miten raskasta – ja koko yhteiskunnan kannalta tärkeää-duunia. Päiväkoti onkin meidän prinsessan lempparipaikkoja, eikä ihme. Aktiviteettien monipuolisuus on meinaan vähän eri luokkaa kuin kotioloissa. Meidän vanhempien bravuuri on ulkoilu eri muodoissa ja leikkipuistot, mutta sellaista päiväkotityyppistä puuhastelua ei osata niin hyvin keksiä. Puhumattakaan siitä, että saman ikäisten kaverien seuraa ei korvaa mikään.  Neiti on  päikyssä ystävien saamisen lisäksi kunnostautunut mm. yllyttämällä muita lapsia ruuan heittelyyn, josta seurauksena menetti oikeuden leipäpalaan. Rangaistus hölmöilystä on erittäin oikein, mutta olen myös tyytyväinen, että muksu ei ole liian kiltti ja alistuva. Merkityksettömiä asioita saa kaksivuotiaskin kyseenalaistaa ja uhmata, kun taas esim. autotielle juokseminen on aina ehdoton EI. Päättömästi karkuun juokseminen on -valitettavasti – myös hänen mielestään ihan parasta, tämän minikokoisen Usain Boltin vauhti on myös luokkaa salamannopea joten töitä saa tehdä että perässä pysyy. Eikä silmistä voi päästää nanosekunniksikaan ulkotiloissa tai kaveri on kadonnut kuin se kuuluisa kaasu saharaan.

Uudessa lempimekossaan, ”kakkumekko!”

Mitä 2v 4 kk ikäisen elämään kuuluu?

No ensinnäkin, hämmentävää miten ISO tollanen kaksvuotias on! Vauvaikä kesti tyyliin 3 kk ja taaperovaiheesta kasvettiin ulos 1, 5 vuotiaana. Nyt hän on independent woman, joka suoriutuu lähes kaikesta yksin, tai ainakin haluaa yrittää. Sanavarasto on todella iso ja neidiltä tulee nasevia kommentteja, joiden jälkeen on naurussa pitelemistä. Ainahan se on niin, että mitä sopimattomampi teko tai lause mimmin suunnalta tulee, sen enempi mua naurattaa. Tähän reaktioon on useasti neiti tosin tokaissut että ”ei naurata yhtään”!  En osaa muista kaksvuotiaista sanoa, mutta tämä meidän versio on ohjelmoitu olemaan noudattamatta juuri mitään käskyjä saati kieltoja. Eikä käänteispsykologiakaan ( ”juokse ihmeessä päättömästi karkuun kohti autotietä, mahdollisimman kovaa”)  toimi, liian fiksu siihen.

Ihan itse valittu asu kauppaan, asusteita myöten… äidin tyttö

Iltaisin ennen nukkumaanmenoa käydään läpi päivän tapahtumia, viime aikoina hän on mm. tohkeissaan selittänyt miten on syönyt kavereiden kanssa kiviä päiväkodissa. Nam. Suht viattomia ovat hölmöilyt toistaiseksi onneksi olleet, aineellisilta ja aineettomilta vahingoilta on aika hyvin säästytty. Ja ihan OBJEKTIIVISESTI eikä äitisilmälasien läpi, palaute päiväkodista on aina positiivista. Kaveritaidot ovat kehittyneet huimasti ja joka päivä on hyvä päivä. Kiukuttelut neiti säästää kotioloihin <3 Ihan parhaaksi keinoksi taltuttaa raivarit olen huomannut huomion kiinnittämisen muualle. Toimii lähes aina. Komentaminen, kovempaa huutaminen tai kilpaa itkeminen ovat yhtä tyhjän kanssa, sen sijaan mahdollisimman innostunut ”katso miten hieno orava ulkona!”tms. -huudahdus toimii lähes aina. Suosittelen testaamaan.

 

Samikset ( paitsi mulla ei tod. oo crocseja)
Guidos pizzerian pitsat olivat erinomaisia! E:n pitsassa oli korvat, ofkoors. Ja tietty hän söi koko pitsan ite.
Omatoimisesti – ilman lupaa- lakatut kynnet. Yllättävän hieno suoritus, I must say

Parasta tällä hetkellä on puput kaikissa mahdollisissa muodoissa ja muumilaastarit. Ja lintujen bongailu! Kynsilakat ja tyllimekot ovat myös sydäntä erityisen lähellä ja sen vähäisen ruutuaikansa neiti käyttää mieluiten Kaapoon tai nukenhoitovideoihin. Hiusten harjaamisesta ja hampaiden pesusta puolestaan käydään  jokapäiväistä ”keskustelua”…. Koska pikkulasten elämä on V A I H E T T A toisen perään, niin nyt elämme sellaista vaihetta jolloin uhma ei ole pahimmillaan. Useimmiten neiti on valloittava, virnistelevä söpöläinen, joka on erinomaista seuraa. Kuten äitinsä kuulemma aikanaan, valtaosan hereilläoloajasta hän laulelee erilaisia lastenlauluja (kätevää, kun pyörälenkillä on radio omasta takaa, tästä ei lopu edes patterit) ja silloin kun ei laula kyselee kaikesta mahdollisesta että ”mikä tää on?”. Ihan 6/5 mimmi siis!

 

Tykkää tai jaa postaus 🙂