Jotain uutta makkarissa… ja vastaus siihen mitä kuitenkin mietit!

Olen aiemminkin maininnut että viime aikoina vaaleanpunainen on vetänyt kovasti puoleensa ja se onkin valkoisen, hopean ja harmaan rinnalla abouttia ainoa väri mitä kodistamme tällä hetkellä löytyy. Onneksi vaaleanpunais-intoni on pysynyt toistaiseksi hallinnassa ja keskittynyt vain muutamiin yksityiskohtiin, tuo on ehkä sellainen väri missä less is more-mantra takaa tyylikkäimmän lopputuloksen- mikäli olet yli 7-vuotias. Tekstiileillä ja kynttilöillä saa tuotua edullisesti uutta ilmettä tai kausiväriä, muutama uusi vaaleanpunainen tyyny ja huopa toi heti keväisyyttä makkariin.

Kattokruunu on mummini vanha, todellinen old school-esine siis!

Minulta on kysytty, että miten kuvailisin sisustustamme? Kysymykseen ei ihan luotisuoraa vastausta ole, yleensä vastaan että modernin skandinaaviseksi blingi-twistillä (minkäs harakka itselleen voi…). Heti kun sekaan heittää muutaman vaaleanpunaisen tekstiilin nousee sisustuksen romanttisuuskerroin kyllä moninkertaiseksi! Omasta mielestäni on aivan turhaa luokitella sisustuksia tiukasti eri tyylilajeihin sillä mentaliteetilla että jos hairahdut kattokruunuun Lokki-valaisimen sijaan niin skandinaaviseksi et saa kotiasi enää kutsua. Melko tylsäähän se on jos joka kodissa on tismalleen samat sisustustuotteet, persoonaa peliin vaan! Siinä oikeassa elämässähän sillä ei ole mitään väliä miten kukin kotiaan tykkää laittaa, nämä ovat näitä virtuaalimaailman, fb-ryhmien ja blogiskenen ongelmia enemmänkin 🙂

Itse tykkään kovasti minimalistisuudesta, kunhan ei nyt ihan sairaalalta tai Kiasman näyttelytilalta näytä… Skandinaavisuus puolestaan on ihanaa, minulle se on rauhallisia värejä, valkoista, harmaata ja selkeyttä. Edellä mainittuja speksejä olen pyrkinyt itsekin sisustuksessa noudattamaan, puritaaniskandinaavisisustajien mielestä meidän kodissa kimallusta on varmasti liikaa, mutta aivan sama. Eipä tuosta vankilaan joudu ja rikesakkoakaan tuskin liiallisesta kattokruunujen käytöstä langetetaan.  En itse luokittelisi kotiamme mihinkään tiettyyn tiukkaan kategoriaan vaan koti on meidän näköinen. Skandinaavista, suht minimalistista- ja sitä blingiä. Meille on valittu asioita jotka miellyttävät nimenomaan omaa silmää ja joiden keskellä koti tuntuu kodilta.

Tuo kimaltava soratapetti on ihana <3

Tästä päästäänkin aasinsillalla aiheeseen mitä moni ehkä miettii, onko koti meidän vai minun näköinen? Valkoista, kimallusta, vaaleanpunaista tehostevärinä… Meillä kuitenkin asuu myös aikuinen mies. Vastaus tähän on että kyllä, meidän näköinen on mutta minun valitsemillani materiaaleilla. Joo, ehkä vähän stereotyyppistä olettaa että mies ei valitsisi hopeaa ja vaaleanpunaista kotinsa sisustukseen, mutta ainakaan meidän perheen mies ei valitsisi jos hänestä olisi kiinni :D. Pointti onkin, että hänen miehinen egonsa kestää kimalluksetkin. Ehkä kulmakarva saattaa vähän jostakin koristetyynyhankinnasta nousta mutta eivät ne häntä – ainakaan kovin pitkään- haittaa. Miestä nyt ei vaan oma-alotteinen sisustus kiinnosta pätkääkään, hän tykkää että koti on siisti, toimiva ja kivannäköinen mutta thats it. Koska häntä ei sohvatyynyjen valinta kiinnosta olen saanut sisustushommiin melko vapaat kädet ja hyvin täällä viihdytään molemmat. Mikäli herra tätä lukiessaan miettii edelliselle väittämälle vastalauseita niin hei, muistan kyllä miltä eräässäkin poikamiesboksissa näytti! Sanotaanko näin että aivokapasiteettiä oli käytetty tärkeämpiin asioihin kuin sisustuksen miettimiseen. Ja hyvä näin, itsehän en kestäisi jos toinen vaatisi koivuviilua, lätkäviirejä seinille ja junnusta asti kerättyjä pokaaleja pölyttyneessä vitriinissä olkkariin paraatipaikalle! #firstworldproblems.

Aurinko näyttäytyi… ja pölyhiukkaset hyppäävät silmille välittömästi.