Hän on täällä – vauvan syntymä!

Vauvat Niinistö ja -ydinasekoodeja tarkemmin varjeltu ”salaisuus”- baby Jenner, kiinnostavia helmikuun muksuja hekin mutta hyvin alkaneen vauvavuoden mielenkiintoisin tapaus eli baby Iilis näki päivänvalon Jorvissa 12.02.2018! Sopivasti ystävänpäivän kunniaksi saatiin sitten tämä pinkki paketti kotiin 🙂 . Ensi vuoden ystävänpäivälle on siis kovat odotukset kun aina pitää tietysti upgreidata!

Ja täysin objektiivisesti arvioituna tyttö on ehdottomasti kaunein vauveli mitä maailmassa on nähty. Pieni naama on odotetusti perinyt ne parhaat piirteet, mm. isänsä siron nenän ja paksut huulet. Ja tietysti mikä tärkeintä, on täysin terve kympin tyttö. Itse en halunnut etukäteen kuulla tai lukea mitään kauhutarinoita synnytyksistä, koska niitähän halukkaille kuulijoille riittää. Reippaasti siis lähdettiin sairaalaan meikit naamassa ja tukka laitettuna, oli muuten melkoista turhuutta jälkiviisaasti mietittynä… Mutta ainakin se klisee on totta, että kummasti tapahtuman kärsimykset unohtuvat kun baby on syntynyt.  Muistiin toki jää että eipä tuota heti uudestaan tekisi, mutta ihmiselämän aikajanaan suhteutettuna ikävä homma on suht nopeasti ohi. Kärsimys loppuu vauvan syntymään. Ja tuuripeliähän tuo touhu on myös, keston ja kipujen suhteen. Jos saa täydelliset puudutukset niin ei varmasti tunnu juuri missään! Kivunlievityksiä ei siis tarkoituksella pihtailla, mutta aina niitä ei vaan voi antaa.

Tekemisen puutetta ei kotona siis enää ole, erityisesti syömisen opettelu ja yleinen vauvan hyvinvoinnin varmistaminen ovat sitä kuuluisaa kokopäivätyötä. Käsittääkseni imettäessä ekstrakaloreiden tarve vastaa noin kahta suklaalevyä  (ei virallinen suositus, toim.huom…) joten tämäkin houkutin puhuu vahvasti suositusten mukaisen täysimetyksen puolesta! Itse en ole ollut koskaan mikään ”lapsi-ihminen” ja kaikki pikkuvauvoihin liittyvä vaikutti ydinfysiikalta, mutta kummasti sitä on muutamassa päivässä oppinut vaikka mitä, varmasti enemmän kun koskaan aikaisemmin mistään. Tyyppiä uskaltaa jo ihan ronskisti käsitellä ja hänen n. 3,3 kiloinen olemuksensa ei ole kovin pelottava. Jännästi muuten muksut näyttävät valokuvissa paljon isommilta kun ”livenä”, oikeesti tuo on ihan minirääpäle mutta kuvassa näyttää valtavalta. Lyhyen ulkomaailmassa olon perusteella tiedetään jo että hän pitää syömisestä ja autoajeluista, uskaltaa vaatia kovaäänisesti haluamiaan asioita ja on kaikin puolin reipas tyttö. Klassisesti yöt valvotaan ja päivät nukutaan (äiti ei nuku), bags under my eyes are of course Vuitton.

Semmoista siis täällä, toivotaan että hyvä meininki jatkuu tulevinakin kuukausina ja vuosina!