Uusi, ihana koti
Terkkuja uudesta kodista! En malttanut olla julkaisematta muutamaa kuvaa, joten täältä pesee joitakin detaljeja huushollista. Koska vihaan epäsiistiä ja keskeneräistä kotia ( aikamoinen dilemma taaperoperheessä…) , ovat tavarat löytäneet aika nopeasti paikalleen. Kodin sisustuksen työnjohtajan/projekipäällikkönä olen aika armoton, ja ruokakunnan toinen aikuinen onkin varmasti ”kiitellyt” kun puuhaa ja reissuja erinäisiin tarvikekauppoihin on riittänyt. Koti on kyllä ihana ja pidän tätä yhä todella hyvänä ja onnekkaana löytönä meidän kriteereihin sekä spekseihin nähden. Yksi parhaista asioista on ehdottomasti runsas lasi – ja ikkunapinta-ala, joka tekee asunnosta tosi valoisan. Tai siis tekisi, jos ulkona valoa näkyisi.. keväämmällä sitten. Oli myös ihanaa muuttaa ekaa kertaa uuteen asuntoon, jota ei tarvinnut itse remontoida. Nyt ei olisi ollut jaksamista siihen hommaan.
Meillä on ruokapöytänä tuollainen 120 cm halkaisijaltaan oleva marmoripöytä, joka on ihana! Superkaunis… mutta epäkäytännöllinen. Marmori imee itseensä kaikenlaiset tahrat, vaikka yritin sitä suojata erillisella aineella. Kyllästyin jatkuvaan varomiseen ja hinkkaamiseen, joten teetetin marmoripöydän päälle kirkkaan lasilevyn. Ja nyt se on täydellinen! Nyt marmoripöytä sopii leipomiseen, askarteluun, piirtämiseen ja toki myös syömiseen, ilman että tarttee jatkuvasti varoa sen pintaa.
Asumme lähes keskellä disney-metsää, joten bambiperheet sun muut elukat ovat tuttu näky pihamaalla. Söpöjen otusten haittapuoli on, että ne ovat myös käveleviä punkinkuljetusvälineitä ja istutusten tuhoajia, joten pihamaalle on keväällä suunnitteilla jonkinlaisia aitaratkaisuja. Toki aidoille on muitakin syitä, kuten tontin takana virtaava puro. Iso piha on ihana, mutta myös melkoinen haaste. Onneksi peukalo on saanut vähän vihreyttä viime vuosina, kun edellisessä kodissa harjoittelin – yrityksen ja erehdyksen kautta- kukkapenkin ja erilaisten istutusten parissa puuhastelua. TuossaKIN lajissa tekemällä todellakin oppii.
Tässä siis muutamia kuvia uudesta kodista, puitteet on uudet mutta värimaailma pysyy tuttuna ja turvallisena. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan… Vielä riittää puuhaa, mutta se nyt on harrastus joka ei lopu koskaan.