Raskausajan mieliteot ja muut muutokset ruokamieltymyksissä

Raskausajan mieliteot ovat mielenkiintoinen aihe ja varmasti tuttu kaikille joskus raskaina olleille. Mä uskon vakaasti, että kroppa tietää mitä tarvitsee ja osaa vaatia just niitä ravintoaineita. Ja päinvastoin, ne mitkä ovat bebelle haitallisia alkavat ällöttää. Miksi muuten viiniä ei tekisi raskaana ollessa yhtään mieli?? Rakastan kylmää rieslingiä, mutta 9 kk ei tee yhtään tiukkaa olla ilman ja ajatuksestakin tulee huono olo. Toki sairaalakassiin on pakattava skumppalasi ja piccolopullo, sen oon tällä kertaa päättänyt! ON ANSAITTU.

Kuten aiemmin jo kerroin, on tätä pikkukakkosen raskautta varjostanut karmea hyperemeesi, joka siis osaltaan on tehnyt kaikesta ruokaan liittyvästä melkoista taistelua. Nyt mennään viikolla 22 ja viimeisin sairaalajakso oli viikko sitten. Sairaalasta päästessä pahoinvointi onneksi loistaa poissaolollaan ja nyt sormet ristissä toivon, että tällä kertaa loppuun asti!!

Ikävä kyllä tässä raskaudessa ruokahalu on ollut kautta linjan tosi huono. Myös niinä kausina, kun pahoinvointia ei ole ollut. On muuten ihan sairaan ärsyttävää kun mitään ruokaa ei tee mieli eikä mistään safkasta saa iloa, raskaana ollessa jos joskus olisi kuitenkin oikeutettu kulinaarisiin nautintoihin. Ja hyvä ruoka on vaan niin ihanaa. Tai siis joskus oli. Oon odottanut sitä hetkeä kun ruokahalu palaa ja suunnitellut, miten vedän kaksin käsin Arnoldsin donitseja, suklaata ja karkkia kerrankin niin että en tunne tippaakaan huonoa omaatuntoa! Vielä se hetki ei ole tullut, mutta odotellaan…

Jo edellisessä raskaudessa sekä tässä ihan alkuun oli joku järjetön himo kebabbiin ( mä siis en syö punaista lihaa). Kunnollinen kebabbi on vaan harmillisen harvinainen herkku, joten sitähän täytyi lähteä metsästämään Kotkasta asti. Toinen himo ihan alussa oli chicken wingsit ( mä siis en syö chicken wingsejä). Aa että se tulinen kastike oli niin hyvää, että oli pakko ostaa kotiin iso pullo siipiweikkojen tulista soosia… joka nyt on käyttämättömänä jääkaapissa 😀

Mitä olen himoinnut viime kuukaudet

Mieliteot ovat siis olleet nyt viime kuukausina aika kesyjä, mutta tässä suosikit joita ON SAATAVA silloin kun on saatava:

• Tuorepuristettu appelsiinimehu. Kirkas ykkönen. Odotan aamuisin heräämistä, kun mies puristaa mulle sänkyyn lasin tätä jumalten juomaa. Päivän paras hetki. Säilytän appelsiinit jääkaapissa, niin on vielä kylmääkin! Paras hankinta ikinä oli neljän euron sitruspuserrin, joka vapautti jatkuvalta juoksemiselta lähikaupan appelsiinimehupusertajalle. Voiko appelsiinimehusta saada yliannostuksen? Ja siis hyi jotkut mehupurkit, pitää olla tuorepuristettua.
• Passionhedelmät. Haaveilen vesimelonin kokoisesta passionhedelmästä…
• Ruisleipä. Vaasan ruispalojen ruisverso-versio, ei muu.
• Jäätelö. Oikeastaan ainoa herkuksi luokiteltava asia, mikä maistuu. Eikä mikä tahansa jäätelö, vaan mahdollisimman miedon makuiset. Normaalisti rakastan lakritsia, nyt vanilja-mansikka yhdistelmä on erittäin jees.
• Jugurtit. Hyperemeesin iskiessä päälle ainoa, mitä on voinut kuvitella saavansa alas on jugurtti. Toiveajatteluksi pahimpina aikoina jäi, mutta muuten jugurttia eri muodoissa on todella tullut syötyä!
• Hedelmät ylipäätään. Ananas, kiivi ja jo mainitut passionhedelmät ovat suosikkeja.
• Peruna. Ei ranskanperuna tai sipsimuodossa. Mukavan mauton ja turvallinen syötävä.

Jumankauta kun on lyhyt ja tervehenkinen lista, mutta mitään muuta mitä mieli tekisi ei vaan tule mieleen 🙁 . Voisin elää edellämainituilla, mutta lämmintä ruokaakin on pakko taistella päivittäin alas. Pizzaa on tullut syötyä jos jonkinlaista, mutta ei siitäkään varsinaista nautintoa saa. Se vaan on tuttu ja turvallinen.

Miten ruokamieltymykset ovat muuten muuttuneet?

Jo edellisestä raskaudesta tuttu muutos on, että rakas ystäväni ja jokapäiväinen kumppani Pepsi Max alkoi maistua ihan vehkeeltä, ei vaan pysty juoda. Mikään muukaan limppari ei maistu, ei yhtään. Kivennäisvesi on ainoa, joka joskus menee. Sama kahvin kanssa, ei vaan pysty, ei maistu.

Kaikki makea maistuu TODELLA makealta, siis liian makealta. Elämäni suurin pahe – irtokarkit- on siis myös jääneet pois. Tämä ei sinänsä haittaa, koska olin ikuisuuden miettinyt, miten pääsen tästä koukusta eroon. Myös leivonnaiset ovat too much. Välillä toki karkkia ja suklaata syön, ihan vaikka tavan vuoksi.

Sipsit – eivät uppoa ei yhtään. Ja kuka muka EI tykkää sipseistä kysyn vaan? Tällä hetkellä niiden tunkkainen rasvaisuus etoo. Ja popcornit sama, tunkkaiselta maistuu, ei kiitos.

Lämminta ruokaa ei tee yhtään mieli, mutta tokihan sitä syödä pitää. Joskus uppoaa paremmin ja joskus huonommin, Esim miehen hiljattain tekemä linssikeitto oli superhyvää! Joidenkin ruokien haju taas on niin kammottava, että ne ovat meillä ehdottomassa pannassa. Jostakin syystä ranskanperunat kuuluvät näihin, hyi hitto mikä käry niistä tulee.

Sellaisia satunnaisia mielitekoja tulee toki, välillä joku maistuu ja joku ei. Puuroa ja mehukeittoa olen syönyt yliannostuksen, eivät toistaiseksi mene enää alas. Vain tuo tuorepuristettu appelsiinimehu pysyy päivästä toiseen, mistä lie puutostilasta kielii? Raudan puutos mulla ainakin on ja raudan imeytymiseenhän tarvitaan c-vitamiinia, joten olisiko sitä?

Millaisia mielitekoja tai muutoksia ruokatottumuksissa sulla on ollut 🙂 ?

P.s. Seuraa mun horinoita myös instassa, @festivus_suvi !