Vauvan vaiheet – 8 kk edition

Vauva E täytti justiinsa 8 kk ja kyllä on paljon taas kuukaudessa tapahtunut. Vaikka sanotaan että lasten ollessa pieniä päivät kestää ikuisuuden ja vuodet vain hetken, niin mun mielestä ne päivätkin menee tosi nopeasti. Kaikki – syöminen, pukeminen, uloslähtö jne- kestää muksun kanssa huomattavasti kauemmin kuin jos itsekseen tekee, joten jos jonnekin pitää lähteä niin aina tulee kiire. Itse sitä on myös tottunut syömään milloin sattuu ja mitä sattuu, niin tuntuu että kun on saatu ruokailu hoidettua -ja jäljet siivottua -niin kohtahan sitä syödään uudestaan.

Siivoaminen on myös ihan ykkösharrastus. Usein kuulee esim. neuvolassa ohjeistettavan, että mikäli perheessä on vauva ei siellä siivota. Tarkoittaen, että vauvan hoito on prioriteetti eikä kodin hoidolla ole niin väliä. Tottakai vauva on prioriteetti, mutta ei nää asiat onneksi sulje toisiaan pois. Mä en ainakaan kestäisi asua jossain sikolätissä sekuntiakaan, koti ei todellakaan itse itseään siivoa ( paitsi robotti-imuri vois auttaa tässä) eikä pyykit itseään pese, joten siivoushommatkin vie leijonanosan päivästä. Sitäpaitsi, jos joskus kodin tulisi olla siisti ja joka tavaran paikallaan niin vauva-aikana. Tuo naperohan laittaa kaikki nanomillimetriä suuremmat asiat välittömästi suuhun, jos erinäistä rojua lojuu ympäriinsä on se kirjaimellisesti hengenvaara. Ei oo siis tekemisen puutetta ei.

Pidemmittä puheitta, alla pientä yhteenvetoa siitä, mitä kaikkia virstanpylväitä täällä on jo saavutettu!

Mitä kahdeksan kuukautta vanha vauvamaakari puuhaa

• Kovaa vauhtia konttaavalla vauvalla on l-o-p-u-t-o-n määrä energiaa. Hereilläoloaikana mennään eikä meinata, nelivedolla pääsee tosi kovaa. Kyytiä saa kaikki irtaimisto mikä on käden ulottuvilla.  Ja tietysti koira.
• Harkitsevan ja suht vakavan perusilmeen omaava vauva on muuttunut varsinaiseksi virnumaakariksi. E on iloinen vesseli, joka ei tosiaan turhia itke. Itku tulee väsyneenä ja autossa ( katso seuraava kohta).
• Vauva E vastustaa ympäristötietoisena yksityisautoilua, käytännössä tämä ilmenee niin että kauppamatkat sun muut sujuvat jäätävän huutokonsertin vallitessa. Kahdestaan automatkalle lähteminen ei tule kuuloonsa ennenkuin tästä vaiheesta on päästy yli, auton ajamista vauvan huutaessa takapenkillä on asia jota ei voi suositella kenellekään.
• Pikkuisia hampaita on alhaalle keskelle ilmestynyt kaksi kappaletta ja näitähän esitellään hyvinkin mielellään. Niitä myös hinkataan marmorista sohvapöytää vasten ja kaikki voivat kuvitella miten kivalta tuo kuulostaa..kuvittele haarukan tai veitsen kirskunta lautasta vasten.
• Kaikki menee suuhun. Koiranruuasta tiskiainetablettiin. Jälkimmäinen ei onneksi ole ehtinyt oikeasti suuhun asti, ensin mainittu sitä vastoin useammankin kerran.
• Aina yönsä hyvin nukkunut vauva nukkuu yhä suhteellisen hyvin, kunhan hänet saa tainnutettua unten maille. Nukkumaanmeno on hänen mielestään ihan maailman kamalinta hommaa näinä päivinä, muksu taistelee vielä puoliunessa viimeisillä voimillaan nukahtamista vastaan. Tavallaan huvittavaa, tavallaan melko rasittavaa…
• Mikä tärkeintä, E oppi hiljattain sanomaan äiti! Ja ei, tämä ei ole omaa kuvitelmaa. Ei hän välttämättä ihan ymmärrä mitä sana tarkoittaa, mutta hokee sitä selkeästi. Muita sanoja ei vielä ole onnistuttu bongaamaan, mutta eka on se tärkein!

Kahdeksan kuukautta ei ehkä kuulosta paljolta, mutta kaveri on ainakin äidin silmissä jo iso tyttö eikä mikään pikkuvauva! Ja hei pikkuvauvojen vanhemmat, tiesittekö että HopLopiin pääsee alle 1-vuotiaat ilmaiseksi? Pehmustettu ympäristö jossa purkaa energiaa on välillä hyvinkin jees.