New kid on the block

Olemme saaneet nauttia vauva nro kakkosen eli ”Veikon” seurasta nyt 2,5 viikkoa ja hän on hyvin ottanut paikkansa perheessä. Vaikka jännitti, miten vauva-arki nelihenkisenä perheenä lähtee sujumaan, oli vahva luotto siihen, että kaikkeen kyllä sopeutuu. Ja onhan se ihanaa, kun on vauva talossa, vauvat on best! Tulevasta nimestä ei olla päästy sopuun, mutta kenties se löytyy näistä listauksista.

Meitä on potkaissut taas todellinen onni, koska minimies nukkuu yöt tosi hyvin! Millään muulla ei ole yhtä paljon väliä kun sillä, että meikäläinen saa nukuttua. Parin valvotun yön jälkeen on nimittäin melko epätoivoinen olo, onneksi valvotut yöt rajoittuivat tälläkin kertaa vain synnytyksen ympärille. Siinä kun sen muutaman yön valvoi, hiipi pelko persiiseen, että näinköhän sitä nukutaan enää ikinä. Mutta niin vain nukuttu on!

Nälästään kaveri ilmoittaa hyvinkin aggressiivisesti, mutta tähän asti huuto on saatu loppumaan maitotainnutuksella. Paino ei alkuun meinannut jatkuvasta syömisestä huolimatta lähteä nousuun ja sitä onkin aktiivisesti seurattu neuvolassa, mutta nyt on onneksi menossa raju massakausi.

Kovasti taas mietittiin ennen syntymää, että miltä vauveli näyttää, onko siskon näköä vai onko veistetty täysin toisesta puusta. Eivätkä nämä sisarukset kyllä identtisiä ole! On heissä samaakin, mutta tämä poitsu on kyllä selkeästi POJAN näköinen. Ensimmäinen vuosihan on yhtä muutosta, jännä nähdä minkänäköinen tyyppi sieltä vastasyntyneestä alkaakaan muodostua. Siskonsa on selkeästi tullut isäänsä ja pikkuveljessä näyttää toistaiseksi olevan meikäläisen näköä enemmän. Aina se myös tulee yllärinä, miten pienenpieniä vastasyntyneet ovatkaan, kuvissa näyttävät paljon isommilta kuin livenä.

Toinen vauva vs ensimmäinen vauva

Kokemusta kahden lapsen vanhemmuudesta ei ole vielä kovin pitkältä ajalta kertynyt, mutta mitkä on ensifiilikset näin toisella kierroksella vs ensimmäisen lapsen kanssa?

Sairaalasta päästiin jo saman päivän aikana kotiin, vauva syntyi puolenyön maissa ja kotona oltiin iltapäivällä viiden jälkeen. Paikkansa piti se, että toisen synnytys on ensimmäistä helpompi! Selkeästi henkilökunnalla oli luottoa vauvanhoitoskillseihimme, sillä emme saaneet juurikaan minkäänlaista ohjausta miten uuden tulokkaan kanssa tulisi toimia. Eikä sitä siis tarvittukaan, hyvin tuli vaipanvaihto, oikeat otteet ja imetys selkärangasta. Esikoisen kanssa oli monesta asiasta melko pihalla, nyt ei ole yhtään sellaista fiilistä. Esikoisen kanssa kaikki oli myös uutta ja ihmeellistä, nyt se suurin maagisuus vauvasta puuttuu ja arki oli heti noh, arkisempaa. Vaikka ihanahan tämä uutukainenkin tietysti on.

Suurin ero nyt on tietysti jo kotona oleva esikoinen, joka vaatii oman huomionsa. Luojan kiitos meillä on kaksi osallistuvaa vanhempaa ja ah-niin-ihana päiväkoti, joten tuore isosisko tuskin on kokenut oloaan hylätyksi. Mitään merkkejä mustasukkaisuudesta veljeä kohtaan ei ole (toistaiseksi) näkynyt, vaan hän on kovasti odotetusta pikkuveikasta aivan fiilareissa. Hän on mielettömän huolehtiva isosisko, ei paremmin olisi voinut siltä osin mennä. Vauva vie toistaiseksi itseltä niin paljon huomiota, että isosiskon kanssa leikkiminen jää pakostikin vähemmälle. Tämä onkin asia, missä pitää tietoisesti skarpata, ettei aina sanoisi leikkipyyntöihin että ”äiti ei nyt pääse”.

Toisen vauvan kanssa ei tule stressattua yhtä paljon, sillä vaikka niistä kuuluisista vaiheista puhuminen onkin allekirjoittanutta aina ärsyttänyt, ovat vaiheet totisinta totta. Ekat vuodet ovat täynnä vaiheita, jotka katoavat yhtä nopeasti kun ovat tulleetkin. Meillä on toistaiseksi mennyt tosi hyvin, mutta jos- ja kun- esim. iltahuudot alkavat, on se vaan toistettava mantraa ”tämä on vaihe, tämä on vaihe”… Myöskään tulevia virstanpylväitä ( kääntyminen, istuminen, eka sana jne.. ) ei odota yhtä hanakasti, sillä ne tulevat kun tulevat. Vauvavuosi on niiiin lyhyt aika, että siitä todella pitää nauttia mahdollisimman paljon.

Olen myös aina sanonut, että se hyvä puoli on saada lapset näin kypsemmällä iällä, että EVVK muiden mielipiteet, miten asiat pitäisi tehdä ettei lapsi mene pilalle. En ylipäätään suosittele ketään noudattamaan facebook-ryhmien mammaraatien ehdottomia mielipiteitä. Kovin vaikeaksi sitä voi elämänsä nimittäin tehdä.

Ai sitä on paska mutsi jos vie vanhemman lapsen päiväkotiin kun on vauvan kanssa kotona? No ei voisi kyllä vähempää tämäKÄÄN mielipide hetkauttaa 😀 . Tiesin jo esikoisen aikana olevani varsin erinomainen äiti, vaikkei todellakaan orjallisesti noudateta kaikkia suosituksia. Eikä tämä mielipide tule toivottavasti näin tokalla kierroksella muuttumaan.