Erään hermoja raastavan, kaikin puolin sysipaskan päivän inspiroima postaus; mikä on pask.. kamalinta vauva-arjessa! Sanottakoon tosin, ettei vauveli ollut juurikaan syyllinen kyseisen päivän paskuuteen…tai no vähän ehkä kun huutokonserttiin tuli encore toisensa jälkeen. Mutta nyt laitetaan vaaleanpunaiset lasit takaisin koteloon, revitään ”live, love, laugh”-mietelauseet seinältä ja väännetään positiivisuus-nappulat lounaaseen! Sukelletaan siis syväluotaamaan, millaista happaman maidon ja sinappikakan hajuinen arki on pahimmillaan. Nyt ei tule sitä positiivista perhepuhetta, jota muuten kyllä suosin 😉
Vauva-arjen kamaluudet
Vauvan jatkuva puklailu. Meidän vauva puklailee PALJON. Tai ainakin mun mielestä paljon, Esikoisen kanssa tätä ongelmaa ei ollut, joten tää on nyt ihan uutta ihanuutta. Muita ongelmia hänellä ei ole, joten en sinänsä ole huolissani, mutta syömisen jälkeen voi varautua siihen, että maitopuklua on joka paikassa. Ehkä tulevien kuukausien aikana opin suojaamaan itseni, vauvan ja ympäristön paremmin… Tämä puklailu johtaakin suoraan seuraavaan kohtaan eli:
Loputon pyykkirumba. Hämmentävää, miten paljon sitä pyykkiä voi tulla! Isoa osaa näyttelee tässä urakassa edellämainittu vauvan puklailu-ongelma. Sitä puklua on joka paikassa, eikä todellakaan tee mieli jättää maitoisia tekstiilejä homehtumaan… ei oo mikään raikas se haju nimittäin. Myös lakanat pesen n. joka toinen päivä, kiitos hormonaalisen yöhikoilun ( alkaa raskaana ollessa, loppuu ehkä joskus ?) ja maitopuklujen/pissavahinkojen. Täsmennettäköön, että edellämainitut ovat siis vauvan tekosia, eivät esim. allekirjoittaneen. Erityisesti mieltä lämmittää, jos koiramme kusaisee matolle, niitä jälkiä vasta kiva onkin siivota <3
Siivoaminen. Mikäli tykkäät siististä kodista, voi muut harrastukset laittaa n. 18 vuoden ajaksi jäähylle, sillä siivous on nyt se, mikä vaatii leijonanosan vapaa-ajastasi. Itse olen melkoinen siivousnatsi ja mikä pahinta, tämä piirre on vaan pahentunut lasten myötä. Lienee seurausta siitä, että kun kotona viettää paljon aikaa, soisi kodin myös olevan mahdollisimman viihtyisä. Mun pään sisäinen feng shui kärsii suunnattomasti, jos likaisia sukkia ja astioita lojuu koirankarvoilla kuorrutettuna pitkin kämppää. Mä todellakin toivon, että voisin elää sotkun kanssa, mutta kun en voi 🙁 Stressitasot ois huomattavasti matalammat.
Huutokonsertit. Elämä koliikkivauvan kanssa voi olla kunnon horroria, mutta kyllä ilman koliikkidiagnoosiakin nämä huutaa osaavat. Siinä saa aika rautahermot – ja kuulo- olla jos oikein itkuinen tapaus kohdalle sattuu. Toki vauvan itkiessä on myös huoli, että onko vauvalla jokin hätänä, kun eivät nuo osaa itse vielä kertoa missä vika 🙁
Siinä omat gourmet-ruuat jäähtyy kun herra vaatii huomiota
Yöheräilyt. No obviously. Kokonaisille yöunille voi kahden pikkulapsen ja yhden koiran taloudessa heittää haikeat jäähyväiset, ainakin seuraavan 10 vuoden ajaksi. Vauva herää syömään usean kerran yössä, esikoinen kömpii väliin ja itse nukut mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa nousten lopulta ylös selkä aivan jumissa.
Minä nukun tässä, nukkukaa te jossain muualla
Vaipanvaihtoshow. Parhaimmillaan pääset vaihtamaan vaipat useaan kertaan putkeen, kun vauva töräyttää sinapit vastavaihdettuun vaippaan välittömästi saatuaan sen päälle. Tämä on hyyyvin yleistä. Vaippoja kuluu järjetön määrä, eivätkä ne ole ilmaisia! Kestovaipat – niin kaunis ajatus kuin ovatkin – ovat itselle tuntematon maailma, sillä siinä missä arkea voi helpottaa niin minähän helpotan. Onko kestovaippailu kovinkin työlästä, kertokaa fiksummat?
Siinä on sinappia pursotettu oikein kunnolla
Surkeat tulot. Ansiosidonnainenkin vanhempainraha on iso pudotus aiempiin tuloihin, etenkin jos kausi, jonka perusteella raha lasketaan on ollut normaalia palkkaa huonompi/palkka on noussut juuri ennen vapaille jäämistä. Hoitovapaan naurettavasta korvaussummasta en viitsi edes aloittaa… Se nyt kuitenkin on niin, että yhteiskunnalle on huomattavasti kalliimpaa jos jengi laittaa 9 kk vanhan lapsen päivähoitoon kun hoitaa kotona, puhumattakaan siitä että 9 kk vanha on tosi pieni päivähoitoon.
Huono omatunto. Mistä tahansa vauvaan liittyvästä tietysti. Hoidatko vauvaa tarpeeksi hyvin, oletko tarpeeksi läsnä, meneekö vauva nyt pilalle? Kysymyksiä on loputtomasti ja itselleen kannattaakin olla armollinen, kunhan vauvan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla oman jaksamisen rajoissa. Ei vauva mene pilalle jos äiti sohvalla vieressä selaa kännykkää tai katsoo telkkaria eikä seurustele kuukauden ikäisen kanssa koko hänen hereilläoloaikaansa.
Mihinkään lähteminen. Kylmä hiki tulee otsalle jo ajatuksesta, että koko perhe pitäisi saada ex tempore nopeasti johonkin. Not gonna happen. Siirtymätilanteisiin saa varata rutkasti aikaa ja silti jotain kriittistä unohtuu. Me lähdettiin viikonlopuksi ( toim.huom. syyskuussa) mökille, auto oli tupaten täynnä kamaa, pakkaamiseen meni ikuisuus ja jengin autoon saamiseen toinen mokoma…silti matkalla tajusin, ettei mulla ole esim. yhtäkään takkia mukana. Ei ollut eka kerta. Yleensä kun molempien muksujen kanssa on tarkoitus ovesta ulos poistua, esikoisen vihdoin ollessa lähtövalmis vauva huutaa kun hinaaja, oksentaa päälleen/mun päälle, vaippa vaatii vaihtamista ja koira karkaa ulos ( ei todellakaan suostu tulemaan sisälle). Apua.
Syömään opettelu. Ei vielä ajankohtaista (luojan kiitos) meidän vauvelin kanssa, mutta kauhulla odotan! Ai että sitä SOTKUN MÄÄRÄÄ. Luonnollisesti saat myös sydän kurkussa pelätä, milloin vauvasi tukehtuu perunanpalaseen.
Yksinäisyys. Itse en ole ainakaan toistaiseksi kokenut varsinaisesti yksinäisyyttä, mutta onhan tämä monelle äidille kovin yksinäistä hommaa jos seurana on vain vauva. Mä viihdyn hyvin myös itsekseni, mutta onhan se välttämätöntä, että pääsee tapaamaan myös kavereita!
Yhteisön ja aikuisen seuran puute. Ihmiselle on tärkeää kokea kuuluvansa johonkin ja vauvan kanssa kotona ollessa helposti tipahtaa yhteisöjen ulkopuolelle. Työporukka on usein tärkeä osa arkea, aikuisten kanssa aikuisten asioista keskustelu ja läpänheitto on tosi tärkeää. Joten jos on vain yksin kotona eristyksissä vertaisestaan seurasta, voi mielenterveys olla kovilla.
Että semmoista tuli äkkiseltään mieleen! Kyllä avautuminen tekee välillä hyvää, kerro siis kommenteissa mikä SUN mielestä on kamalinta beben kanssa <3
