Puolivuotias pikkuveli

Ja niin se meni taas puoli vuotta siinä ajassa kun silmiä noin kaksi kertaa räpäytin, minun pieni poikaseni täytti jo kuusi kokonaista kuukautta. Nopeimmat siinä päässä laskivatkin, että vauvavuosi on siis puolivälissä. Tasan vuosi sitten vietin aikaa sairaalassa pahoinvoinnin takia, enkä voinut kuin arvailla millainen otus sieltä oli tulossa. Nyt ollaankin vauva A:n kanssa jo vanhoja tuttuja ja hän on luonteva osa perhettä.

Jos esikoisen kanssa on aika mennyt nopeasti, niin nykyään se suorastaan lentää. Päivät hurahtavat ohi nopeammin kuin mieheni poistuu Ikeasta ja se on nopeasti se. Kuten kaikki tietävät, erilaiset liveharrastukset ovat olleet melko jäissä jo pitkään, mutta täytyy sanoa, etten ole sellaisia tämän kanssa juurikaan kaivannut. Vauvan ollessa kuusiviikkoinen kävin äideille suunnatussa jumpassa parisen kuukautta vauva mukanani, mutta varsinaisia vauvajumppatunteja en ole kaivannut. Päivät menevät mukavasti ilmankin säätöä lähtemisestä tuonne lumisohjoon…. Kevättä odotellessa.

Pienestä rimpulasta tuli nopeasti melkoinen ponteva jässikkä, sillä ruoka on kaverille aina maistunut hienosti. Paraikaa harjoitellaan kiinteiden syömistä ja alku onkin sujunut hienosti! Suu aukeaa reippaasti ja kaikki ruoka kiinnostaa kovasti. Maissinaksut, avokado, pensasmustikat ja Onni-puuro ovat ainakin suurta herkkua.

Koska siskollaan ja isällään on tummanruskeat silmät, olen odotellut että milloinkas vauvan sinisilmät alkavat vaihtaa väriä. Niin se vain on, että häivähdystäkään ruskeaa ei vielä silmissä näy, vaan ne ovat kirkkaan siniset yhä! Voiko olla mahdollista, että ruskean dominoinnin sijaan vauva on perinyt meikäläisen siniset silmät.

Kaikenkaikkiaan hän on supersuloinen pieni pallopää, jossa on jotain samaa kuin siskossaan, mutta kuitenkin hän on ihan oman näköisensä. On se jännä nähdä, minkänäköiseksi mies kasvaa! Komea tulee olemaan, se on toki varma se. Ja pitkä varmasti, pitkä on jo nyt ja pitkiä ollaan me vanhemmatkin.

Luonneanalyysi

A:ta leimaava piirre on mielestäni hyväntuulisuus ja iloisuus, hän ei turhia hötkyile. Riemuidiootiksikin joskus minimiestä kutsun, ei nimittäin tarvitse olla Jimmy Carrin standup-kyvyillä siunattu, jotta saa tyypin nauramaan. Siihen riittää pelkkä äidin naaman näkeminen, vaikka sanottakoon että etenkin aamuisin se naama varmasti naurattais itteäkin ellei itkettäis..

Loruttelut ja jumppailut on parasta, erityisesti vanha klassikko ”vedetään nuottaa” kirvoittaa räkänaurut kerta toisensa jälkeen. Kaikenlainen heiluttelu ja hyppyyttely on miehen mieleen, siinä vaan on se haaste, että aika nopeasti saa yrjöt päällensä jos vähänkään enemmän hyppyyttää.

Toki kaiffari ilmoittaa jos perustarpeiden täyttämisessä jos palvelusväellä on viivettä, eli käytännössä nälkä, täysi vaippa tai väsymys kun miestä v*tuttavat niin antaa hän luonnollisesti kuulua.

Liike on lääke

Selällään olo ei koskaan ole kuulunut suosikkihommiin, vaan mies on pyrkinyt vertikaaliseen asentoon syntymästään asti. On ihanaa, kun joku pitää seisovassa asennossa! Nyt vatsalihaksia treenataan kovasti, kun istumaan pitäisi päästä jatkuvasti. Tällä menolla pikku pullamassu on kesällä melkoinen sixpäkki :O !

A:ta selvästi turhauttaa kovasti, kun mieli halajaisi eteenpäin ja maailmaa tutkimaan, mutta ihan vielä ei kroppa tottele. Eteenpäin hän kuitenkin pääsee jo pyörimällä! On luultavasti vain päivien kysymys, kun ryömiminen alkaa sujua.

Ja hei tätä kirjoittaessa tajusin, että pukliminen on jäänyt pikkuhiljaa vähemmälle! En saa enää päivittäisiä – ei vaan TUNNITTAISIA- kaarioksennuksia päälleni, upeeta. Kuolaa sen sijaan erittyy niin, että heikompia hirvittää. Tyypin rintamus on jatkuvasti märkä ja suusta roikkuu piiiitkä kuolanoro <3. Pieniä, teräviä hampuleita on alhaalla edessä kaksi kappaletta.

Miten meillä nukutaan?

Vauveli on nukkunut JOKAISEN yönsä tiukasti mamman kainalossa. Ihan itse olen soppani keittänyt, sillä musta on vaan niin kiva nukkua vauvan kanssa kiinni toisissamme, se myös helpottaa huomattavasti yösyöttöjä. Nyt, kun pikkumies on jo puolivuotias, voisivat yösyötöt hämärien mielikuvieni mukaan jäädä jo vähemmälle.. mutta näinhän ei meillä suinkaan ole. Ahne vauveli haistaa maidon ja herää useita kertoja yössä syömään. Eli omat unet ovat todella katkonaisia. Ei vaan oo energiaa opettaa häntä nukkumaan omassa sängyssään, help! Nukkumisergonomiakin itsellä on mitä on.

Meidän A on kympin vauva, syötävän suloinen ja ihana pallopää kaikin puolin. Hän on hurmannut kaikki, ketkä hänen seurastaan ovat nauttimaan päässeet, eniten toki siskonsa. Isosisko on veikasta superhuolehtivainen, aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä hän tarkastaa, että pikkuveljellä on kaikki hyvin. Äidille ja isille mieltä osoitetaan päivittäin, mutta veli saa osakseen pelkkää ihailua.

Millaisia isosisaruksia teillä on kuoriutunut vauvan tultua taloon?